Ilosanoma Jeesuksesta, joka pelastaa.
Taivaan kotiin, Taivaan Isän luokse.
Koko sivun päivitys 26.10.2024: Oma ilosanoman vienti, joka päivä, kun vain tilaisuus annetaan, Herran antamalla tavalla.
Kaikille kansoille, lähetystyö ulkomailla vuoden sisään: Espanja, Kroatia ja Uganda, Serbia ja joulukuussa vielä Turkki. Ruotsikin vielä tämän vuoden aikana. Nämä ovat siis lähetysmatkoja, suoraa julistusta ja samalla toki näemme yhteistyötahoja ja teemme yhteistyötä. Soita meille tai laita rukouspyynnön kautta viestiä - vierailemme ja kerromme myös kotimaassa, yhdessä illassa saa todella hyvän tehopaketin miten kertoa Jeesuksesta. Myös Al Massira miten kertoa arabeille ilosanoma-koulutusta.
Ilosanoma
1. Korinttolaiskirje:
15:1 Veljet, minä
johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin,
jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
15:2 ja jonka kautta te
myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen
teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
15:3 Sillä minä annoin
teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus
on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
15:4 ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,
Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi,
ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen,
loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.
Those
who are wise shall shine Like the brightness of the firmament, And
those who turn many to righteousness Like the stars forever and ever. New King James Version
And
those who have insight will shine like the glow of the expanse of
heaven, and those who lead the many to righteousness, like the stars
forever and ever. New American Standard Bible
Dan. 12.3
Ilosanoma
Meidän uskomme on, että jokainen uskova kertoo Jeesuksesta, ilosanoman Jumalan Pojasta, joka pelastaa tämän maanpäällisen elämämme jälkeen Taivaaseen.
Jumala löydetään yksilöllisillä tavoilla, kenenkään uskoontulotaival, tarina ei ole samanlainen. Siksi tarvitsemme pelkistetysti kolmea asiaa:
Jeesuksen mielen mukaisuutta
Harjaantuneisuutta kertoa ilosanoma erittäin monin eri tavoin
Ja aina Pyhän Hengen johdatusta, sillä emme voi tuntea kenenkään tarinaa, mutta Hän tuntee jokaisen ja neuvoo monin eri tavoin mitä puhua ja tehdä kullekin ihmiselle tai usealle kerrallaan.
Ilosanoman ydin on kertoa, että Jumalan on aina hyvä ja rakastaa jokaista ihmistä ja jokainen voi pelastua. Pelastumiseen tarvitaan usko siihen, että Jeesus sovitti ristillä kaikkien ihmisten kaikki synnit, kärsi ne ja kuoli niiden vuoksi, haudattiin, nousi ylös kuolleista ja nousi ylös taivaisiin, Isän Jumalan oikealle puolelle. Kun ihminen pyytää anteeksi Jeesukselta omia syntejään, Hän antaa ne anteeksi ja pääsee ikuisen elämän tielle ja kun loppuun asti pitää uskostaan kiinni, eikä luovuta, pääsee taivaaseen.
Jos elämää on jäljellä, Jumala puhuu ihmiselle, mitä tämän tulee elämänsä aikana tehdä ja se on myös suuri ilo, elää totuudessa ja rakkaudessa ja tehdä sen mukaisia tekoja, siinä meitä auttaa Pyhä Henki - Hän johdattaa meitä ja antaa voiman elää.
Aina ei aina edes huomaa kantavansa turhaa taakkaa... vaikka usein kyllä huomaa.
Ja sitten olo on huojentunut ja onnellinen, kun taakka poistuu.
Synnin taakka, joka vaihtuu ilosanoman kantamiseen... alla.
26.10.24 Miten arjessa pärjätään – aiheesta "tehdään kodin tehtävät". Otetaan "ota" niistä päivän asioista.
Etteivät ne jää hoitamatta ja niin ettei myöskään jää itsensä hoitaminen väliin. Mihin väliin sitä hoitamista tekisi? Sitä kysyy nyt moni tänä päivänä. "Miten huolehtisin itsestäni?"
Kyllä itsestänsä huolehtimisista kuuluu aina tehdä, vaikka se vähän vähemmällä joskus aika helpostikin jää ja kun usein jää pois niin alkaa paljonkin jäämään pois. Kai se niin olisi, ettei siitä yleislauselmaa tule, että "enpä itsestäni huolehdi". Vaan, että kyllä, "pidetään huolta koko ajan". Niin hengen, sielun kuin ruumiinkin alueelta. Sillä ihminen on kokonaisuus, Hemmottelukin, niin kuin osa sanoo, sekin kuuluu asiaan.
Mutta kyllä se tärkein niin on, että Jumala pitää huolen. Ei tämä tätä maailmaa muutu, vaan se on voitettu. Kuljemme maailmassa ja sen ongelmat on voitettu - Golgatan ristillä. Johdatuksessa kulkeminen vähentää nuo omat taakat pois. Sen oman otan ottaminen, eli oman taakan ottaminen tulee Jumalalta. Ja siitä kannettava kärsimys on Jumalan mielenmukaista kärsimistä. Vaan maailman kärsimykset ovat rankkoja. Ja tarpeettomia. Ei niistä hyötyä ole. Joten Jumalan tarkkaan kuulemiseen on hyvä keskittyä. Miten tulee ja pitääkin tehdä.
Kyllä maailma huutaa kaikenlaisia viestejä "ole sitä" "ole tätä". Vaan ei sitä saa selvää, koska ei maailmalla mitään mieltä eikä järkeä ole. Se omaansa katsoo, vaan ei niitäkään pysty selvittämään. Vai onko tuo maailma nyt niin kovin hyväksi tullut, kun sen maailman ehdolla eletään? Aika heikkoapa tuo on ja pahuutta kohtihan tuo menee, joten kiihtyvällä tahdilla niitä vaatimuksia tulee. Eikä niistä enää eroa päästä, jos niitä haluaa noudattaa.
No onko siis kyse siitä, että tulee noudattaa maailman tahtoa ja Jumalan tahtoa? Eikö niin, että vain se tehdään, minkä Jumala antaa? Ei maailmalta hyväksyntää tarvita, mutta ei sitä turhaan ärsytellä, ei sen kanssa kapinoida, sillä maailma ei muutu.
Vaan Jumalan ohjaa, mitkä asiat ovat tarpeellista tehdä. Milloin ja millaisella tarkkuudella, ettei sen kanssa turhaa tekemisiin jouduta - lain rikkojana. Siksi Jeesus sanoi, että antakaa keisarille se, minkä keisari tahtoo. Mutta Jumalalle annetaan se, minkä Jumala tahtoo. Jumalan tahdon tekeminen? Jos ei kuulla Jumalaa, ihminen helposti noudattaa maailman tahtoa, että olisi se jokin tahto, ettei kärhämyksiin jouduttaisi, vaikeuksiin jouduttaisi ja kenties oikeuttakin käymään.
Vaan kyllä Jumala kaikkien näiden karikoiden läpi ohjastaa. Ja silloinkin Jumalasta päästään todistamaan miten Jumala vei näiden hankaluuksien läpi. Joten kyllä luottamus Jumalaan laitetaan, esitetään Jumalan kannanotto niihin asioihin ja ne ratkeavat Jumalan tahtomalla tavalla. Ei ihmisen odottamalla, toivomalla tai tahtomalla tavalla vaan Jumalan tahtomalla tavalla. Siksi on hyvä kuulla, mitä Jumala on suunnitellut. Ja sitten toteuttaa se, mikä tehtäväksi annetaan. Siinäpä tuo keittokirjaresepti, niin kuin ihminen saattaa sanoa, on.
Galatalaiskirje:
6:8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta
joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
Puhumme totuutta ymmärrettävästi, kuitenkin elämme Pyhän Hengen johdatuksessa:
Tekstiä hengessä kulkeville, teksti jo 2023, nyt julkaisu 10/2024:
Tuhansien tarinoiden turut, merien kurut, torien turut, miten soi urut?
Päälle ne laitetaan, aikaan soitetaan ja puhalluksesta tuleen laitetaan.
Tupakanpuru, siinäkin tuli palaa, kytee ja savu nousee.
"Savu nousee" ihminen sanoo. Ei tulta ilman savua. Ei tuulta ilman henkeä. Hengessä tuuli kulkee. Hengen tuuli. Tupakan tuli, kuoleman käry, ei elämää siinä ole. Sekin houkuttaa. tuli, mutta väärä tuli. Savu, mutta väärä savu.
Silloinkin pysähdytään, vähäksi aikaa tuumailemaan. Arvailemaan. Pohtimaan.
Ja syviä filosofisiakin juttelemaan. Kaikki väärän tulen ja tuulen alla.
Ja maailman menoa mietitään. Hetkiä mietitään. Mitä mieleen sattuu tulemaan.
Ei niistä pohdinnoista tuleksi ja tuuleksi ole, sillä lähde on väärä, aineisto on väärä ja ymmärrys on väärä.
Sokea sokeaa siis taluttaa. Kädestänsä pitää. Vierekkäin kuljetaan ja viisaita pohditaan - olevaa.
…ja itsekin sille hymähdetään. Ei tästä tainnut sen kummempaa tulla tälläkään kertaa? Mutta niin ihminen kulkee, kun ei paremmasta tiedä.
Monenlaista kulkua tarvitsee - tarvitaan, että ihminen viisastuu - viisastuu etsimään jotakin muuta kuin mitä on aiemmin nähnyt.
Vaan Jumalansa kutsuu. Koko ajan kutsuu. Vaan otollinen onko?
Kuulemaan kutsun. Tekemään päätöksiä. Havainnoimaan itseään. Ja elämäänsä.
Harva niin tekee, ellei Herransa kutsu. Kyllä se Jumalan kutsun on käytännössä aina.
Jumala tuo kysymyksen mieleen. Onko tässä kaikki? Lohduttomuudenkin kautta, Jumala kutsuu.
Vaikka ihminen itse sinne lohduttomuuteen on kulkenut. En Jumala ole sinne kutsunut. Se ei ole Jumalan kutsun. Vaan ei ihminen ymmärrä. Itse kutsuu itsensä sitten Jumalaansa syyttää. Miten Jumala antoi minulle käydä näin? Jos on Jumala olemassa, kuinka minä olen täällä?
Kummallista se on. …ettei tunne Jumalaa sitten syyttää tätä: "Mikset pitänyt huolta?"
Tekee työnsä vihollisen leirissä ja käy pyytämässä palkan Herralta.
Eihän se maailmassakaan niin toimi. Ja vielä varmemmin, ei takuuvarmasti täällä uskovien elämässä - jotka elämän kirjasta kiinni ovat saaneet. Palkan maksaa Jumala, Hänen töittänsä tekemisestä.
Vaan ei Jumala siitä niin välitä, vaan välittää siitä, että tuo ihminen sitten löytäisi kotiin. Siksi on tärkeää, että Jumalan omat, uskovat ovat puhuneet oikeita asioita, jotka voivat sitten kaikua päässä. Että ihminen voi pohtia, mitä se sanoikaan?
Siksi toivoa uskova tuo. Lempeyttä tuo. Ja totuutta tuo. Ja pitää väylän avoinna. Kutsuvana. Milloin vain voi tulla. Senkus tulet. Niillä sanoilla, minkä ihmiset ymmärtävät. Mitkä nämä tajuavat, että tämä on helppo ymmärtää, sinne tulla.
Onhan armokin helppo asia, vastaanottamisen ilo, kun sen oppii, niin silloin sen taitaa, että kaikki annetaan, mutta kulun mukaan. Kuinka kuljettu on.
Ja millainen tie on valmistettu etukäteen. Herransa tie, etukäteen valmistettu. Sille tielle kutsumme ja perusteet itsekin tulee osata.
Että kaikki annetaan, mutta ajallaan ne annetaan. Ei maasta kuokita. Töitä tehdä ja etsitä jotain taivaallista. Ei sitä maasta löydy, joka taivaallista on.
Taivaalliset taivaasta annetaan. Kun ylös katsotaan. Taivaaseen katsotaan. Ja ensin Taivasten valtakuntaa etsitään. Sitä, jossa kaikki annetaan. Taivaasta maahan annetaan.
Ohjeet annetaan. Ilot annetaan. Tie annetaan. Voima annetaan. Ja ymmärrys annetaan. Viisaudessa kulkemaan.
Isänsä kädestä ottamaan. kutsuttu on, koko elämänsä on. Ja niin kuljetaan.
Siinä vastaus on. Pitäkää tie auki. Niille, jotka eivät ole sitä löytäneet.
Älkää esteitä laittako. Tympeitä olko. Ymmärtämättömiä olko. Puhukaa selkeitä asioita. Hyviä asioita.
Niistä, joista teidät tuleekin, tulee tuntea, hyvyydestä, huolenpidosta. Siitä, että teidän sydämessänne on teidän Jumalanne, joka on jotain selittämätöntä, mitä ihmiset eivät ymmärrä, mutta arvostavat kuitenkin.
"Tuo tosissaan rakastaa jumalansa. On ihan tosissaan ja onnellinen, sitä näyttää olevan. Ei irrota, vaikka kiusattukin on. Silti hymyilee, ymmärtävästi hymyilee, lempeyttä on."
Mutta emme surkealta näytä, vaikka kärsisitte, koska te kärsimme Jeesuksen nimen tähden. Se on ilo ja siitä voi seurata aina jotain hyvää ja minulle, se on aina hyvää.
Suurempaa hyvää se on, sillä sekin vie eteenpäin. Se merkitsevä teko on. Kärsimyksen saa näyttää, mutta se on ilo.
Osa kyllä muuttuu Jumalan omista sellaiseksi, että ei, ei se enää tunnu missään. Se pidemmän kaavan kautta kuljetaan. Ja se helpottaa. Ei sekään enää tunnu, kun tunteensa on käynyt läpi. Ei loukkauskaan enää tunnu.
Vaan ymmärtää, että tuo tekee sitä ymmärtämättömyyttään, tuntematta totuutta. Mutta siihen keskittyy, mitä Isänsä antaa siinä tilanteessa ja eteenpäin on päässyt. Rakkaudessa ja totuudessa, Jumalansa ymmärtämisessä.
Ja keskittyy siihen mitä Jumalansa silloin antaa, ja miten seuraava askel otetaan. Monenlaiseen totutaan, kun eteenpäin kuljetaan, Pyhän Hengen johdattamana opitaan, Jeesusta siis kuunnellaan, häneen katsotaan ja seurataan.